EC FIN*Kissankellon Sinililja

Lempinimi	Sini	Valokuva: Marita Kienanen
Rotu	eurooppalainen
Väri	sinitiikeri, EUR a 23
Sukupuoli	naaras, leikattu
Syntynyt	09.02.1990 Nokia
Kuollut	14.01.2005 Espoo
Ikä	14 v 11 kk 5 pv
Kuolinsyy	Pahanlaatuinen rauhaskasvain
FeLV & FIV testi	04.12.1991 negatiivinen 23.03.1993 negatiivinen
PKD-testi	Terveet munuaiset
Steriloitu	27.08.1999
Kasvattaja	Riitta Mönkäre
Omistaja	Tuula Heinonen

Kuvakavalkadi Sinin elämästä

Tässä olen vielä pikkuisena lapsuuden kodissani.

Uuden emännän kanssa paiskattiin jo tassua.

Jätin hellät jäähyväiset kasvattajalleni Riitalle uuden emännän seuratessa toimitusta vierestä.

Uudessa kodissani jouduinkin heti varsinaiseen tulotarkastukseen.

Varsin ystävällisiltä he kuitenkin vaikuttivat.

Tuossa keskellä tepastelevasta ruskeatiikeri Almasta tuli myöhemmin paras kissakaverini.

Tämä ruskeatäplikäs Iida oli puolestaan minun isoäitini – siis isäni äiti. Hyvin hänkin minut piti.

Tämä huoneistossa hiippaileva kaveri oli kuulemma isäni Amsku. Minä elelin enemmän tyttöporukassa.

Kasvuvauhtini oli melkoinen ja aloin näyttää jo varsin isolta tytöltä.

Tässä kuvassa minussa ei ole paljon muuta kuin isoja korvia ja silmiä. Varsinkin noita korvia.

Tämän näköinen olin noin 1-vuoden ikäisenä neitona. Korvat ovat jo oikeassa suhteessa päähäni.

Minä olin myös kova tyttö ulkoilemaan ja varsinkin Alman kanssa viihdyimme ulkona tosi hyvin.

Näyttelyissä kävin tasaiseen tahtiin ystäväni Alman kanssa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Valmistuin Europa Championiksi 22.8.1992

ja minusta tuli meidän perheen missi.

Väri: sinitiikeri, EUR a 23

Omistaja: Tuula Heinonen

Kasvattaja: Riitta Mönkäre

Valokuva: Marita Kienanen

Missithän esiintyvät usein kansikuvatyttöinä,

enkä minä suinkaan tehnyt poikkeusta.

Yllättäen löysin kuvani myös erilaisista kissanruokatuotteista.

Enkä todellakaan jäänyt pelkästään uranaiseksi. Kohtasin elämäni miehen Rollen ja sain pentuja.

Elämäni täytti joksikin aikaa neljä pientä poikaa, jotka vaativat kaiken huomioni. Olinhan äiti!

Tässä nämä minun pienet nassikkani vielä kerran, nyt nenät kameraan päin. Olin heistä aika ylpeä.

Sinin pojista eli E-pentueestamme voit lukea lisää täältä. Valokuva: Marita Kienanen