Vinski valmistui Grand International Premioriksi	24.03.2007
IP FIN*Kissakallion Evind eli Vinski valmistui uuteen ja samalla viimeisimpään titteliinsä Turun näyttelyssä 24.3.2007. Tuomarina Vinskillä toimi naapurimaastamme Ruotsista tullut kissatuomari Sirpa Lindelöf. Vinskinhän piti alun perin ”tuurata” kissanäyttelyistä mammalomalle jäänyttä Fridaa eli GIC FIN*Pikku-Piun Forte Fortissimoa käymällä vain muutamassa näyttelyssä. Toisin kuitenkin kävi, koska Vinskihän alkoi napsia serttejä kuin toiset marjoja metsästä. Vinskin näyttelyuran aikana häneltä ei jäänyt yhtäkään serttiä saamatta. Kukaan hänet arvostelleista tuomareista ei edes empinyt sellaista kertaakaan. Vinskin tämän viimeisen luokan serttien keruu sujui myös vaivattomasti. Ensimmäinen ulkomainen sertti haettiin Pietarista. Sitten tuli pieni näyttelytauko vuodenvaihteen molemmin puolin Fridan saamien pentujen takia, mutta tammikuussa tuli kaksi kotimaista Lahdesta. Seuraavat kaksi ulkomaista Tallinnasta ja lopuksi tämä viimeinen Turusta.	Vinski kissatuomari Sirpa Lindelöfin arvosteltavana varsinaisessa arvosteluluokassaan. Sirpa ihasteli erityisesti vanhan herran hyväkuntoista turkkia ja hienoa luonnetta. Vinski oli hänen mielestään rauhallinen ja erittäin mukava herrasmies.
Vinskiä arvostelemassa veteraaniluokassa Martin Kabina. Huomatkaa Vinskin hellä ote tuomarin kädestä.	Ikänsä puolesta Vinski tosiaan osallistui tässäkin näyttelyssä veteraaniluokkaan. Sehän meni tietysti rutiinilla ja tuomari Martin Kabina kehui erityisesti Vinskin erinomaista näyttelykuntoa. Vinski täyttää ensi kesänä jo 14-vuotta ja siihen nähden hän on todella upeassa kunnossa ikäisekseen. Yksi Vinskin erikoisuus on aina ollut myös se, että hänestä ei ole koskaan näyttelyissä lähtenyt karvan karvaa. Yleensähän kissat stressitilanteessa pölläyttävät viimeistään tuomarin pöydälle oikein kunnon karvakasan, mutta ei Vinski. Toinen syy aikoinaan Vinskin näyttelyihin tuomisiin olikin se, että huomasin Vinskin nauttivan erilaisista ”kyläilyistä”. Esimerkiksi eläinlääkärissä Vinski oli aina sitä mieltä, että tännehän tultiin vain näytille ja kehuttavaksi. Jos siinä sivussa tehtiin jotain toimenpiteitä, se ei Vinskiä haitannut. Pääasia, että kissa sai istua pöydällä ihailtavana.
Vinskin esitteli veteraaniarvostelussa Kadi Myllys, koska itse esittelin seuraavana arvostellun Nikon eli GIP FIN*Kissakallion Fernandon (EUR n 23). Oli todellista juhlaa, kun peräti kaksi Kissakallion kissalan kissaa oli vastakkain veteraaniurosten vertailussa. Nikohan sen sitten voitti, mutta meitä asia ei harmittanut tippaakaan. Vinski oli hyvä kakkonen ja se riitti meille. Kerrottakoon vielä tässä samassa yhteydessä, että Niko oli koko näyttelyn kategoria III:n paras veteraani. Lisäksi sinitäplikäs Tildamme eli CH FIN*Mäkikatin Pointtilli oli tuomarin paras aikuinen. Juhlittavaa tässä näyttelyssä riitti ihan mukavasti, mutta Vinski oli tietysti se kaikkein tärkein juhlittava.	Veteraaniurosten vertailussa kaksi Kissakallion kissaa. Kadin sylissä Vinski ja minun sylissäni Niko.
Isäntä ja kissa eli omistajansa Raunon sylissä itse juhlakalu.	Vinski päätti tässä näyttelyssä näyttelyuransa ja jää nyt ikänsä puolesta viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Vai pitäisikö sanoa, että Vinski jää varhaiseläkkeelle, koska niin vireä ja nuorekas kaveri hän kotioloissa on. Vinskihän tuli meille takaisin 7-vuotiaana ja siitä lähtien hän on ollut isännän oma nimikkokissa. Kun isäntä menee työhuoneeseensa, Vinski ryntää heti perään, sillä hänen ikioma etuoikeutettu paikkansa on isännän tietokoneen vieressä. Pitäähän perheen pomollakin olla pomo (siis Raunolla). Lisäksi siellä on mukava yhdessä laskeskella niitä Vinskin saamia serttejä J ja niitähän on. Rauno oli tästä Vinskin valmistumisesta niin tohkeissaan, että tarjosi näyttelyssä olleille eurooppalaisihmisille kuohujuomaa suklaan kera.
Juhlakansaa parveilemassa Vinskin häkin ympärillä.