EUROOPPALAISKISSAT

Koska eurooppalaiskissat ovat aina viehättäneet minua, oli kai täysin luonnollista, että siitä tai oikeastaan niistä tuli se minun rotuni. Yleensä mihinkään mihin olen ryhtynyt en ole mennyt helpoimman kautta. Näin ollen en mennyt myöskään helpoimman kautta tähän eurooppalaiskissamaailmaan. Niille, jotka eivät näitä kasvatus- ja näyttelykuvioita kissa-asioissa niin tunne, kerrottakoon seuraava selvennys. Paras, lyhyin ja aloittelijalle ehdottomasti helpoin tie olisi ollut hankkia joltain arvostetulta rodun kasvattajalta tyttö- tai poikakissa. Näin ollen tällä kissalla olisi ollut jo valmiina pitkät linjat takanaan ja ennuste tulevasta sen kanssa olisi ollut helpompaa. Tällaisen kissan kanssa olisi ollut helppo ryhtyä kulkemaan valmiiksi poljettuja polkuja. Ei, minä tein toisin. Kylläkin täysin vahingossa. Valitsin vaikeamman, mutta sitäkin mielenkiintoisemman reitin, jonka valitsisin kyllä uudelleenkin.

Ensimmäinen kissani, joka rekisteröitiin myöhemmin noviisina eurooppalaiskissarekisteriin. Ruskeatäplikäs (EUR n 24) naaras Iida, joka sai myöhemmin tittelikseen Premior. Valokuva: Marita Kienanen

Minä hankin ensimmäiseksi eurooppalaisekseni noviisikissan, joka sitten myöhemmin rekisteröitiin. Kun ryhdyin kasvattamaan, astutin noviisin noviisilla, mikä ei enää nykyään sekään olisi mahdollista. Tämän hetken vaatimusten mukaan vähintään toisella partnereista on oltava pitkät linjat.

MIKÄ TAI MINKÄLAINEN KISSA ON EUROOPPALAINEN?

Aina, kun jossakin tulee puhetta eurooppalaisista korostetaan, että se on oikea peruskissa. Niinhän se onkin ja siinä sen yksi vahvin valtti ja viehätys piileekin. Jos haluaa normaalilta näyttävän ja normaalisti käyttäytyvän lyhytkarvakissan, kannattaa ottaa eurooppalainen. Suomalaiset on jo pikku lapsesta asti totutettu määrätynlaiseen kissaan, tuohon meidän omaan maatiaiskissaamme. Eurooppalainenhan muistuttaa kovasti sitä, mutta mutta… Vaikka eurooppalainen muistuttaakin joidenkin mielestä ensi katsomalta maatiaiskissaa, se ei silti ole maatiaiskissa. Ei sinne päinkään.

Eurooppalainen on maanosamme vanhin alkuperäinen kissarotu. Se on puhdasrotuinen ja valmis sellaisenaan. Sitä ei ole tarvinnut jalostaa valinnalla tai parantaa muiden rotujen avulla. Harvinaista muihin rotuihin verrattuna onkin se, että eurooppalaiskasvattajat vaalivat ja pyrkivät säilyttämään rodun mahdollisimman alkuperäisenä.

Rakenteeltaan eurooppalaiskissa on keskikokoinen tai suuri ja lihaksikas. Se on leveärintainen, vahva ja tanakkatassuinen. Pää on kookas ja pyöreähkö, mutta kuitenkin hieman leveyttään pidempi. Posket ovat voimakkaat, otsa ja päälaki kevyesti pyöristyneet. Nenä on suora ja keskipitkä, kaula on keskipitkä ja lihaksikas. Korvat ovat keksikokoiset, kärjistään hieman pyöristyneet. Silmät ovat pyöreät, avoimet ja hivenen vinoasentoiset. Eurooppalaisen turkki on lyhyt, tiheä ja kiiltävä. Häntä on keskipitkä. Ulkonäöltään eurooppalainen on sopusuhtainen. Värimuunnoksia on lukuisia sekä yksivärisiä että kuviollisia.

Luonteeltaan kissa on ihmiseen kiintyvä, seurallinen, leikkisä ja sopivan vilkas. Eurooppalainen on kodikkuuden vertauskuva. Se on rauhallinen ja itsenäinen. Sopivampaa lemmikkiä saa hakea, sillä se on viisas, vaatimaton ja harmoninen kissa.

Tiesittekö muuten, että Suomessa on maailman paras eurooppalaiskissakanta, koska täällä siihen ei ole päässyt sekoittumaan siinä määrin vierasta verta kuin muualla. Tiedostin tämän asian kunnolla vasta käytyäni omien kissojeni kanssa ulkomaisilla näyttelymatkoilla. Siellä oli hyvä vertailla omia kissojaan muiden maiden saman rodun edustajiin. Jopa kissanäyttelyiden tuomaritkin olivat ja ovat edelleenkin sitä mieltä, että Suomessa on maailman parhaat eurooppalaiset. Tästä voimme olla ylpeitä ja ”kukas sen kissan hännän nostaa, jossei kissa itse”.

Jos haluat tietää tarkkaan minkälainen on eurooppalaiskissan standardi ja miltä eri väriset ja kuvioiset eurooppalaiset näyttävät, käy katsomassa niitä Suomen Eurooppalaiskissarengas SER-FER r.y.:n nettisivuilta (http://www.eurooppalaiskissat.net/).

KUUDENNEN POLVEN OMA EUROOPPALAINEN…

Näyttelyissä parhaiten menestyneet eurooppalaiseni – äiti ja poika
Sinitiikeri (EUR a 23) naaras EC Kissankellon Sinililja. Omistaja Tuula Heinonen, kasvattaja Riitta Mönkäre. Valokuva Marita Kienanen	Sinitiikeri (EUR a 23) uros GIC FIN*Kissakallion Edvin, DM. Omistaja ja kasvattaja Tuula Heinonen. Valokuva Marita Kienanen
Mitä tästä tyttösestä sitten aikanaan tulee - suoraan alenevaa polvea edellisistä?
Sininen (EUR a) naaras EC FIN*Pikku-Piun Forte Fortissimo. Omistaja Tuula Heinonen, kasvattaja Marja-Liisa Ronkainen. Valokuva Åsa Petré.